sunnuntai 12. helmikuuta 2012

yksi nimi..

Miten mä inhoonkaan sitä nimeä, se pilaa mun päivän aina. Vaikka olisin miten iloinen ni aina ku joku sanoo sen mun vatsaan rupee sattuu ja haluisin vaan huutaa. Sitte on koko päivä pilal eikä siihe auta enää sit ku uni, kaikki muu vaa pahentaa asiaa. Tekis mieli vaa itkee, kadota ettei kukaan enää näkis tai sanois mulle mitään. Että miten helppoo ku vois vaa kadota, ei tarvis ajatella mitään..
"Olen rikki eikä tähän auta mikään." 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti